Borderterrieri pähkinänkuoressa

FCI roturyhmä: 3 Terrierit

Borderterrieri – Suuri Pieni Koira

Borderterrierin juuret ovat Englannin ja Skotlannin rajaseudulla, sana border on englanniksi raja. Cheviot-vuorten ylätasangoilla kulki mustalaisten ja kattilanpaikkaajien mukana rohkeita ja älykkäitä terrierejä jo 400 vuotta sitten. Nämä rajaseudun koirat ovat joidenkin terrierirotujen ja myös borderterrierin esi-isiä.

Luonne

Borderterrierin tulee olla aina ystävällinen ja avoin ihmisiä kohtaan. Se ei ole paimen eikä vartija. Se saattaa haukkua ovikelloa tai pihaan tulijoita, mutta ottaa kaikki tulijat iloisesti vastaan.  

Borderterrieri on ennen kaikkea rohkea ja kestävä, ehkä hieman arkisen näköinen metsästyskoira. Sen oli kyettävä seuraamaan ratsukkoa vaihtelevassa maastossa kokonaisen päivän ja vielä senkin jälkeen innolla syöksyä luolaan hätistämään kettu sieltä ulos. Koska ketut eivät juurikaan vaani kaupungeissa, ovat borderinomistajat keksineet koirilleen uusia harrastuksia. Mieluisin niistä lienee agility. Borderin terve ja liioittelematon rakenne oli tarpeen raskaassa maastossa liikuttaessa ja tämä ominaisuus pääsee oikeuksiinsa myös agilityradalla. Borderterrieri muistuttaa mittasuhteiltaan hevosta ja sen rakenne on omiaan nopeutta ja ketteryyttä vaativaan ratatyöskentelyyn. Kun borderi tekee jotakin, se tekee sen täysillä - ja kovaäänisesti. Agilityssä useimmat haukkuvat täysin rinnoin radalla edetessään. Maalissa odottaa palkinto; pallolta tai vetolelulta otetaan luulot pois - aivan kuten ketulta aikanaan!

Jos olet nähnyt bordereita ainoastaan agilityn parissa, on vaikea uskoa että ne osaavat olla kotioloissa myös rauhallisia. Varsinkin aikuinen, viisas borderi tunnistaa yhtä hyvin niin viikonlopun kuin sadesäänkin, sillä silloin on mukava jäädä kiepille sohvannurkkaan haaveilemaan hurjista harrastuksista. Borderi on joko "on" tai "off", mitä ominaisuutta itse arvostan. Kun tehdään, se tehdään täysillä ja muuna aikana ei touhoteta joutavia. Pennulla ja nuorella koiralla energiaa riittää sitä vastoin loputtomasti.

Borderi on oikea koira aktiiviseen ja liikkuvan elämänvaiheeseen. Se sopii mainiosti lapsilauman jatkoksi, mutta silloinkin sitä on kasvatettava jämäkällä aikuisen otteella. Se on kyllin älykäs käyttääkseen hyväkseen ihmisen heikkouksia, jolloin se saattaa ottaa lauman ohjat omiin tassuihinsa.

Pelkäksi sohvakoiraksi varsinkaan pennusta ja nuoresta borderterrieristä ei ole, mutta harrasteiden ei tarvitse olla normaalia kummempia; lenkkeilyä, metsässä samoilua, veneilyä, mökkeilyä. Tärkeintä on että borderi saa olla mukana kaikessa elämänmenossa. Seuraa kaipaava ja kekseliäs borderi ratkaisee liiallisen yksinolon tavalla, mikä ei ehkä aina miellytä omistajaa. Varsinkin pennulle ja nuorelle koiralle 9-10 tuntiset yksinäiset arkipäivät ovat liian pitkiä joutenoloon. Borderi ei myöskään ole onnellinen tarhakoirana tai juoksunarussa. Omakotitalossa paras ja turvallisin ratkaisu on aidattu piha-alue, missä se saa olla perheensä kanssa.  

Harrastusmahdollisuudet       

Johdonmukaisella, väsymättömällä ja sopivasti tiukalla pentukasvatuksella borderista saa mahtavan ystävän ja uskomattoman monipuolisen harrastekumppanin.

Mutta se vaatii paljon työtä, työtä ja työtä. Borderiharrastajia toimii menestyksekkäästi agilityn ja luolametsästyksen lisäksi mm. TOKOn, pelastuskoiratoiminnan ja MEJÄn parissa. Borderi toimii hyvin myös ylösajavana lintukoirana asiantuntevan kouluttajan käsissä. Manu, etsijäborderi oli kysytty koira hälytystehtäviin, koska se ei ollut etsittävän mielestä lainkaan pelottava löytötilanteissa. Ruotsissa toimi huumeborderi Jack poliisin apuna virkatehtävissä. Kaverikoiratoiminnassa borderi on erinomainen, se rakastaa vieraidenkin rapsutteluja.

Jänistä, kissaa tai hirveäkin taitaa jokainen borderi osata ajaa...

Ulkonäkö

Borderin karvapeite on kaksinkertainen; päällä karkea suojaava kerros ja alla lämmittävä pohjavilla. Vanha päällyskarva nypitään pois kaksi-kolme kertaa vuodessa ja arat alueet siistitään saksilla. Rutiinihoitoon kuuluu korva-, vatsanalus- ja tassukarvojen sekä kynsien leikkaaminen kuukausittain. Karvapeite on sään, mutta ei paukkupakkasen kestävä. Karkean karvapeitteen shampoopesu ei ole tarpeen, ellei koira ole keksinyt kieriä jossakin huumaavassa hajukasassa. Kurakeleillä riittää mahanaluksen ja jalkojen suihkuhuuhtelu tai pyyhekuivaus. Karvapeitteestä huolehtiminen ei ole hankala oppia. Hoitamaton resupekka-look on myös terveysriski.  

Borderterrierin koko määritellään painon mukaan; nartut 5,2-6,3 kg ja urokset 6-7 kg. Käytännössä nykyborderit ovat painavampia kuin rotumääritelmää kirjoitettaessa. Nartut ovat yleensä 32-37 ja urokset 33-39 cm korkeita, vaikka korkeutta ei rotumääritelmässä mainitakaan.

Rintakehän muoto ja ympärysmitta on tärkeä, se ei saa olla liian pyöreä ja miehen kämmenien tulee ylettyä sen ympäri - liian suuri borderi ei mahtuisi kettuluolaan. Tätä metsästäjien vanhaa mittaustapaa sanotaan spännäykseksi (engl. span). Borderilla tulee olla myös paksu nahka, jonka asiantunteva tuomari kokeilee näyttelyssä. Jos kettu saisi koirasta otteen luolassa, löysän nahkan ansiosta koira voisi vielä kääntyä puolustautumaan.

Borderterrierin värit ovat punainen (red), harmaankirjava ja punaruskea (grizzle & tan), sininen ja punaruskea (blue & tan) sekä vehnä, jota ei enää esiinny.

Ulkomuotoseikoista pää on tärkein, jonka tulee muistuttaa saukon päätä. Tummissa pähkinänruskeissa silmissä on valpas ja ystävällinen katse.

Rodun terveystilanne     

Yleisesti ottaen borderterrieriä pidetään terveenä rotuna. Jotkut rodussa esiintyvät ns. perinnöllisiksi määritellyt sairaudet ovat olleet lähinnä yksittäistapauksia. Epilepsiatyyppisten kohtausten esiintymisen ehkäisyyn rotujärjestö on antanut ohjeet jalostuksen tavoiteohjelmassa joka on kokonaisuudessaan mm. Borderterrierikerhon kotisivuilla. Borderterrierit ovat olleet mukana runsaslukuisena suuressa epilepsia- ja geenitutkimuksessa. Tuoreinta uutisointia tästä linkistä. Rotujärjestössä vallitsee hyvä yhteishenki vikojen ja sairauksien ehkäisemisessä. Jalostustoimikunta on jo vuosien ajan kerännyt arvokasta taustatietoa mm. yliherkkyyksistä, purentavioista, kohtauksista jne, mikä on kaikkien kasvattajien käytettävissä jalostuspäätöksiä tehdessä.

Vuonna 2017 saatiin dna-testi SLEM:iin, eli shaking pup -syndroomaan. Sairaus ei koske pennunomistajia, koska pentu oireilee ennen luovutusikää ja ne lopetetaan yleensä 3-5 viikon ikäisinä. Se on viheliäinen sairaus ja ollut tiedossa jo kohta pari vuosikymmentä, joskin rodun emämaassa siitä alettiin julkisesti puhumaan vasta viime vuonna. Testin myötä on kantajaksi ilmennyt G. Noksu Nobile "Mandy", joka sattuu olemaan Site Hut's -kennelin toinen kantanarttu. Mandylle geeni on kulkeutunut Ruotsissa jalostuskäytössä olleesta englantilaisuroksesta, joka on Mandyn isänisä. Mandyllä on jälkeläisiä jalostuskäytössä, jotka on nyt testattava. Kaksi tervettä tuottaa terveitä, kantaja/terve tuottaa kantajia ja/tai terveitä ja kaksi kantajaa kantajia ja/tai sairaita. Pikkuhiljaa sairauden aiheuttama geeni saadaan kitkettyä pois rodusta, kunhan koiria käytetään viisaasti. Kaikkia kantajia ei ole syytä jättää pois jalostuksesta, ongelma voi muuttua matkalla muunlaiseksi vitsaukseksi. Joka tapauksessa geenitiede tuo jalostamiseen ja terveyden vaalimiseen aivan uusia ulottuvuuksia. Omissa pentueissani ei ole syntynyt yhtäkään sheikkeriä. Mukana on ollut aimo annos tuuria, vaikkakin olen pitänyt mielessä ne linjat, joissa on tiedetty syntyneen sheikkereitä ja välttänyt linjaamasta ko. koiriin.

Borderterriereitä lienee Suomessa n. 3500, pentuja syntyy n. 200-300 vuodessa. Borderterrierikerhossa on jäseniä n.1200, joista aktiivisia kasvattajia reilu kolmekymmentä.

Rotumääritelmä

Borderterrierin rotumääritelmä on kuulu niukkuudestaan. Alla lihavoituna virallinen teksti, jonka Englannin Kennelkubi on julkaissut 1986. Tätä rotumääritelmää noudatetaan Euroopassa, muuta Yhdysvalloissa on sitä hieman muuteltu ja tarkennettu. Useimmat erityiskohdat peilaavat borderin alkuperäistä metsästyskäyttöä.

Lisäselvitys onkin tarpeen (alkuperäisten lisäysten tekijä on tuntematon), sillä näillä eväillä kasvattajien on pystyttävä kasvattamaan – ja tuomareiden arvostelemaan:

Luonnehdinta

Ensisijaisesti rohkea metsästyskoira.

Borderterrierin tulee olla rakenteeltaan sellainen, että se pystyy seuraamaan ratsukkoa ja ajokoiria kokonaisen työpäivän. Sen on oltava aina halukas syöksymään luolaan ketun perään ja karkottamaan se ulos; usein hankalakulkuisessa kivilouhikkoisessa maastossa.

Borderterrierin koko olemus ja luonne on tarkoituksenmukainen juuri tähän tehtävään. Kyetäkseen seuraamaan ratsukkoa se ei voi olla kovin matalajalkainen. Rotumääritelmä ei sano mitään borderterrierin korkeudesta, mutta jokainen ymmärtää, ettei matalajalkainen, raskasrakenteinen terrieri tähän pysty. Luonteeltaan borderterrierin on oltava iloinen ja vilkas kuten terrierit yleensä, mutta se ei saa olla riidanhaluinen. Rähinöitsijöitä kohdatessaan borderterrieri usein kääntää päänsä pois, laskee häntänsä alas ja on aivan muita asioita miettivän näköinen. Sen tulee sopeutua laumaan ja kyetä tekemään yhteistyötä.

Pää

Saukon päätä muistuttava. Kallo kohtalaisen leveä. Kuono lyhyt ja voimakas. Kirsu mieluummin musta, mutta maksan- tai lihanvärinen ei ole paha virhe.

Pää on borderterrierin osista yksi tärkeimmistä. Juuri päänsä vuoksi se erottuu muista terriereistä. Sanotaan, että sen pää muistuttaa saukon päätä, mutta tätä ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Kallo on leveä korvien välistä, melko lattea, otsapenger matala ja silmät melko kaukana toisistaan. Kuono-osa on niin vahva kuin mahdollista jotta koira voisi puolustautua. Kuonon tulee olla lyhyt eikä se koskaan saa olla suippo. Kuono-osan suhde on 1/3 ja kallo-osan 2/3 päästä. Pää ei kuitenkaan koskaan saa olla karkea ja sen tulee olla suhteessa koiraan. Rotumääritelmä hyväksyy ruskean ja lihanvärisen kirsun, mutta sellaisia tuskin ilmaantuu.

Silmät

Tummat. Ilme valpas.

Silmät ovat tumman hasselpähkinän väriset, mantelinmuotoiset, ei liian suuret, pyöreät tai ulkonevat. Liian suuret silmät tekevät ilmeen virheelliseksi ja ennen kaikkea ne ovat helpommin vahingoittuvat. Silmiä suojaavat kulmakarvat ja täyteläisyys silmien alla.

Korvat

Pienet, kohtalaisen paksut, V-muotoiset, eteenpäin taittuneet, etureuna pään myötäisesti.

Korvat eivät saa nousta päälaen yläpuolelle, eivätkä ne saa olla kovin lähekkäin. Suuret ajokoiran korvat ovat myös virheelliset. Kun koira on luolassa kettu vastassaan, sen täytyy pystyä vetämään korvat pään taakse suojaan. Liian suuret korvat ovat vain haitaksi ja vahingoittuvat helposti. Korvat vaikuttavat paljon myös koiran ilmeeseen. Korvien väri on yleensä tummempi kuin muu karvoitus ja se piristää ilmettä.

Hampaat

Leikkaava purenta, mutta tasapurenta on myös hyväksyttävä. Ala- tai yläpurenta on paha virhe.

Työskentelevällä koiralla tulee aina olla hyvät hampaat ja oikea purenta. Hampaat ovat suuret koiran kokoon nähden. Ala- ja yläpurenta on paha virhe ja se myös periytyy, joten niistä on rankaistava. Tärkeää on, että koiralla on voimakkaat hampaat voimakkaissa leuoissa.

Kaula

Pitkähkö.

Kaula on pitkähkö, ei pitkä eikä lyhyt. Liian lyhyt kaula tekee koirasta pönäkän ja liian pitkä kaula heikon. Riittävän pitkä kaula lisää borderterrierin notkeutta. Kyllin vahva ja lihaksikas kaula antaa sille sen voiman mitä se tarvitsee mm. tappaessaan rotan ravistamalla tai tuodessaan ketun ulos luolasta. Kaula levenee lapoja kohti ja kiinnittyy kauniisti vinoihin lapoihin. Lavat eivät saa olla suorat.

Eturaajat

Suorat. Luusto ei liian jykevä.

Borderterrierin täytyy kyetä liikkumaan vapaasti ja koska sen tulee pystyä seuraamaan ratsukkoa, ei sen liikunta saa olla rajoittunutta. Liian leveä tai ahdas etuosa, soutavat tai jäykät etuliikkeet, ovat koiralle epätaloudellisia. Raajat ovat yhdensuuntaiset myös liikkeessä.

Runko

Syvä, kapea ja pitkähkö. Kylkiluut kaarevat, mutta eivät liikaa, sillä lapojen takaa käsin koeteltaessa sormien tulisi ylettyä rintakehän ympäri.

Rintakehän tulee olla riittävän syvä, jotta sydämellä ja keuhkoilla olisi kyllin tilaa, jota ne tarvitsevat ennen kaikkea rasituksessa. Rintakehän tulee kuitenkin olla kapea, ei liian pyöreä, sillä borderterrierin on mahduttava kulkemaan läpi sen kokoisesta aukosta mistä sen pää menee läpi. Jos borderterrieri olisi rakenteeltaan raskaampi ja sillä olisi pyöreä rintakehä, ei ketulla olisi mitään ongelmaa päästä siitä eroon. Metsästäjät mittaavat vieläkin rungon ympäryksen kämmenillä (span = spannaus), mutta täytyy muistaa, ettei kaikilla ole yhtä pitkiä sormia. Borderterrierin runko on notkea, koira on ketterä, rungoltaan hieman korkeutta pitempi. Ei koskaan massava.

Takaraajat

Jäntevät. Lantio voimakas.

Takaraajoilta vaaditaan työntövoimaa, siksi reisien tulee olla lihaksikkaat ja polvikulmaukset hyvät. Pihtikintut tai suorat takaraajat ovat heikot.

Käpälät

Pienet. Päkiät paksut.

Pienet, kiinteät kissankäpälät eivät vahingoitu niin helposti kuin löysät, matalat käpälät. Työskentelevällä terrierillä, jonka on liikuttava monenlaisessa maastossa, on oltava kiinteiden käpälien lisäksi paksut päkiät. Koska harvalla koiralla on tänä päivänä mahdollisuus liikkua vapaana erilaisissa maastoissa, täytyy omistajan huomioida koiransa runsas liikunnan tarve, jotta sen kunto säilyisi.

Häntä

Verraten lyhyt, korkealle kiinnittynyt, iloisesti pystyssä, muttei selän päälle kiertynyt, tyvestään melko paksu, oheneva.

Borderterrierin häntä on porkkanamainen, vaikka se alapuolelta onkin litteä. Koira kantaa sitä melko pystyssä, mutta ei selän päälle kääntyen. Hännän kanto riippuu melko paljon koiran mielialasta. Mitään ehdotonta hännän asentoa ei ole. Häntä on melko tukeva. Pitkä ja kapea häntä on virheellinen.

Karvapeite

Peitinkarva karkea ja tiheä, pohjavilla tiivis. Nahka paksu.

Borderterrierin karvapeite on hyvin tärkeä seikka, sillä sen täytyy suojata koiraa joka säässä. Vain tiheä pohjavilla ja karkea peitinkarva pitävät koiran sekä kuivana että suojassa ketun hampailta. Nahka on paksu, eikä se saa olla liian kiinteä.

Väri

Punainen, vehnänvärinen, harmaankirjava parkinruskein merkein tai sininen parkinruskein merkein.

Punainen ja grizzle ovat yleisimmät värit. Harvinaisin on vehnä ja blue & tan. Sininen väri muodostuu karvapeitteen joukkoon sekoittuvasta oikeasta määrästä valkoista karvaa. Usein väri on liian musta. Väri ei kuitenkaan ole niin tärkeä kuin karvan laatu. Valkoinen laikku rinnassa on sallittu, muualla se on katsottava virheeksi. Vaalea rengas hännän ympärillä on hyvin tyypillinen. Korvat ovat yleensä tummemmat kuin koiran muu väritys.

Koko

Paino: urokset 6-7 kg, nartut 5,2 - 6,3 kg.

Annettu paino on ihannepaino koiralle metsästyskunnossa. Tänä päivänä koirien ruokinta on niin monipuolista ja tasapainotettua, ettei monikaan koira mahdu näihin rajoihin. Tärkeintä kuitenkin on, ettei koira ole lihava ja että sillä on kunnolliset lihakset takaraajoissa. Koira ei myöskään saa olla massiivinen vaan sen tulee olla solakka ja notkea.