Historiikkia

Oman kotikoiralan kasvatteja on jo kymmenen sukupolven verran.

Sain ensimmäisen borderini, FIN MVA Terras Sinitimantin "Manta" vuonna 1991 sijoitukseen Liisi Brotherukselta (Terras-kotikoirala).  Manta synnytti ensimmäisen pentueensa 3.10.1992 meillä, Liisin asuessa tuolloin Amsterdamissa. Pentue oli Terras-pentue sijoitussopimuksemme mukaisesti. Sain hoitopalkaksi pentueen ainoa nartun "Wilman", jonka sijoitin ystäväperheeseen. Ensimmäinen Grindstones-pentue syntyi vuonna 1993. Pentueen emä oli Manta ja isä Liisin kanssa yhteinen englantilainen tuontiuros FIN & LUX MVA Kelgram Owen Tudor "Ringo" (92-08) .

Tästä "ykköspentueesta" KANS & FIN & LUX & EST MVA V-97 KVA-L G. Second Actress "Iida" (93-08) oli Liisin omistuksessa. Vastoin nimeään, Iida saavutti ensimmäisenä kasvattinani kaikki tittelit nimensä edessä. Erityisesti Käyttövalion arvo jo veteraani-ikäisenä oli hieno suoritus!

Vuonna 1994 toin koiralaani Englannista uroksen KANS & FIN & EST & LV MVA LV W-99 Glenbucket Scot's Sodger (1993-2008) "Rotsin", jonka kanssa harrastin agilityä.

Tuontijoukkoihimme liittyi vuonna 1997 "Soppa" tai "Sophie" alias KANS & FIN & EST & LV MVA V-98 Plushcourt Pleasure (1996-2011) uudeksi äidiksi jalostuspohjaa laajentamaan. Tämän pariskunnan poika "Allu" G. Home-Brew lisäsi titteliriviinsä Veteraani Maailman-voittaja -tittelin Tukholmassa vielä vuonna 2008. Sopan tytär Luumu C.I.B&FIN MVA&FIN KVA&EE &MVA&RU MVA&RKFV G. No War oli rakas lemmikkimme. "Äitin Luumu" päästettiin syöpäkasvaimen nujertamana paremmille kettumetsille vuonna 2015 ennen 13. syntymäpäiväänsä.

Suomen Kennelliiton ansiokkaasta kasvatustyöstä myöntämän Vuolasvirta-palkinnon sain vuonna 2002. Suomen Koirankasvattajat ry:n kasvattajapalkinto myönnettiin vuonna 2008. Juhlavuonna 2012 tuli kuluneeksi 20 vuotta Grindstones kennelnimen myöntämisestä, Borderterrierikerho täytti 30 vuotta ja huippuna vastaanotin Suomen Terrierijärjestön kasvattajaplaketin no. 41. 

Vuonna 2003 teimme G. MacLarenin kanssa suomalaista historiaa osallistumalla ensimmäisenä Suomessa kasvatetulla borderterrierillä Cruftsiin, maailman suurimpaan koiranäyttelyyn Englannissa. Tuloksena oli Limit Dog -luokan toinen sija. Matkakertomuksen löydät omalta sivultaan. "Riepu" saavutti Suomen Agilityvalio -tittelin vuonna 2008.
Ihan ensimmäisestä opintomatkastani Englantiin vuonna 1993 oli juttu Borderi 1/93 -lehdessä

Vuonna 2005 toteutui uusi ristiretki Cruftsiin historiallisin seurauksin. Rodun Paras -voiton seurauksena G. Skattkammare sai osallistumisoikeuden Amerikan Kennelklubin voittajanäyttelyyn vuonna 2006. Siitä myös matkaraportti Linkit/yhteystiedot-sivulla.

Perheeseemme kuului 13 vuoden ajan saukkokoira Sanni, joka siirtyi ikuisille kettumetsille helmikuussa 2002. Sanni tuli aikanaan Ruotsista ja sen sukutaulussa oli englantilaisia Otterbob's saukkokoiria. Samassa kennelissä kasvatetaan myös bordereita, joista en tuohon aikaan tiennyt yhtään mitään!

G. Sea Surge "Riesa" teki omaa historiaa voittamalla kolme kohdalleen osunutta juniorivoittajatitteliä. Messarissa 2005 oli jaossa JV-05 ja PMJV-05 -tittelit. Se oli juniori-ikäinen vielä Euroopan Voittajanäyttelyssä 2006 ja nappasi sieltäkin EJV-06 -tittelin!

Kesällä 2006 hain borderseudulta uuden narttupennun. Viisu nimettiin Englannissa juuri silloin riehuneen Euroviisu- ja Lordikuumeen mukaan. Viisua ei oltu vielä rekisteröity ja annoin puhelimessa nimitoiveeni Hard Rock ja sitten perään kennelnimeni. Nimi oli kuitenkin kääntynyt Grindstones Hard Rockiksi, jona se rekisteröitiin myös Kennellitossa, vaikkei kasvattini olekaan. Tässä tapauksessa Grindstones on osa koiran nimeä. Sekaannusten välttämiseksi nimi olisi ollut parempi toisinpäin, mutta asialle ei voinut mitään.

Kesällä 2008 toin englanninkääpiöterrieri Havin Englannista, josta voit lukea enkkuhistoriikkisivulta. Kotiin jäi myös 2010 syntynyt Havin tytär Rellu. Tämän hetken lemmikkivahvuutemme kotona on kolme rekkua; Havi ja Rellu sekä 2013 tuotu manchesterinterrieriuros Pena, jonka nimi on aikamoinen hirviö virallisessa rekisterissä. Nimi oli pitkä kahden kasvattajan vuoksi ja tilan puutteen ratkaisemiseksi American Kennel Club kirjoitti sen yhteen pötköön. Pykäliä tarkasti noudattaen SKL:n rekisterinpitäjä kirjasi sen millilleen samalla tavoin. Penan AKC:n rekisteriotteessa lukee oikeasti manchesterinterrieri. Yhdysvalloissa "Toy Manchester Terrier" ei ole oma rotu, vaan variaatio, joka erotetaan "standardista" näyttelytulosten perusteella. Koska Pena tuotiin pentuna, ei variaatiomerkintää voi olla. Suomessa rotuunotto ETT:ksi tehdään omistajan ilmoituksella pentua rekisteröitäessä. Penan kohdalla ei kauhukuva ei toteutunut, mutta voisi käydä niinkin, että USA:n tuonnilla olisi aikuisena luppakorvat ja korkeutta yli 40 cm...

Omat kotikoiralamme asukit ovat ensisijaisesti lemmikkejä ja perheenjäseniä ja elävät vapaasti kodissamme. Rajoitan kotona olevien koirien määrän sellaiseksi, että selviän kaikkien kanssa päivittäisestä lenkkeilystä myös taluttimissa ja siksi sijoitan nuoret nartut tuttuihin perheisiin, usein toisen borderin kaveriksi. Vuonna 2011 pistimme elämämme uusiksi ja hankimme "kahden vanhan variksen pesän" Veikkolasta. Pienempi talo ja isompi tontti oli ollut haaveena siitä saakka kun omat poikasemme valmistelivat pesästä pyrähtämistä. Veikkolassa yhdistyy koti ja mökkeily, oma rantasauna on Kurkisto-järven rannalla. Parasta mitä tiedän, on olla lähellä luontoa ja samoilla koirieni kanssa metsissä. Täällä niitä riittää! Pihallamme käyskentelevät myös satunnaisesti metsäkauriit, jänikset ja supikoirat. Kolme kanaa ovat tontin tehotytöt, jotka pitävät meidät munissa. 
 
 

Luolataipumuskokeet

Kokeiden tarkoitus on mitata koiran taipumuksia luolatyöskentelyyn. Vaikka en itse harrasta metsästystä, on mielenkiintoista seurata koirien intoa luolilla. Keinoluola onkin ainoa tapa mitata borderin rotumääritelmän ensimmäistä lausetta: "Ennen kaikkea rohkea metsästyskoira".

Lisäksi on herkullista todistaa, että samasta borderista on sekä käyttöön että näyttöön. Ihan yhtä vähän taipumuksille on merkitystä asuinpaikalla tai omistajalla. Kovan luolatuloksen voi tehdä niin stadilaisgimma kuin tämmöisen täti-ihmisen kainalokoira! Oikea metsästys toki on eri juttu - siitä täytyy jo ohjaajankin tietää jotakin. Bordereista ei oikein voi väittää, että on olemassa erikseen käyttölinjaisia ja näyttelylinjaisia koiria.

Käyttövaliot luolataipumuskokeessa (KVA):

  • Grindstones Second Actress (2001)
  • Grindstones Volcanic Force ( 2006)
  • Grindstones No War (2007)
  • Grindstones Weather Bound (2007)
  • Grindstones Globeflower (2008)
  • Grindstones Weather Forecast (2008)
  • Grindstones Shock Wave (2008)
  • Grindstones Lady of The Site Hut (2013)
  • Grindstones Noksu Nobile (2016)

Itse kisailin harvakseen (myös treenailin joskus...) Salsan kanssa agilityn mini-1 luokassa. Rotsi jäi siinä vaiheessa eläkkeelle medi-2 -luokasta, kun rimat nousivat vanhalle koiralle turhan korkeiksi sääntömuutoksen myötä. Sopan agilityura myös jäi "nopealle" mini-2 -tasolle... Valioituneita kasvatteja eri lajeissa on 33. 

Aktiivinen toiminta sekä hyvä yhteistyö Borderterrierikerhossa toi harrastukseeni arvokasta tietoa niin koirista, kasvattamisesta kuin koirien terveydestäkin. Kasvattajan peruskurssin suoritin vasta vuonna 2007 - muutaman vuoden harjoiteltuani ensin käytännössä! Nykyisin kurssin suorittaminen on ehtona kennelnimen myöntämiselle, mutta vuonna 1993 asia oli toisin.

Muutaman kerran vuodessa teen töitä kehäsihteerinä ja jokaisella kerralla opin paljon uutta! Vuonna 2008 pätevöidyin Kennelliiton tunnistusmerkitsijäksi (mikrosiru).

Toimin Borderterrierikerhossa aktiivitalkoolaisena ensimmäiset 20 vuotta. Olin mukana tekemässä Borderi-lehteä, tuottamassa koulutus- yms. materiaaleja, jalostustoimikunnassa, järjestämässä näyttelyitä ja muita tapahtumia. Vuoden 2011 alussa päätin jättäytyä sivummalle ja antaa tilaa tuoreemmille tekijöille. Vuonna 2013 oli aika puhaltaa käyntiin Suomen Englanninkääpiöterrierit ry. Vaikka olin jo vetäytynyt järjestöhommista, yhtäkkiä huomasin heiluttavani SEKT ry:n puheenjohtajan nuijaa. Uuden asian kanssa puuhastelu on mielenkiintoista ja palkitsevaa, lisäksi halusin antaa oman panokseni tämän mukavan rodun hyväksi. Vuodesta 2015 lähtien olen ollut SEKT ry:n hallituksen jäsen.

Itse kiusasin kysymyksilläni ensimmäisen borderini kasvattajaa, joka väsymättä jaksoi vastata niihin. Toivon että pentujeni omistajat eivät epäröi tehdä sitä samaa minulle!

Kotimetsässä sieniretkellä Luumu, Rellu, Havi ja Dixon, joka oli ilonamme vain muutaman kuukauden syksyllä 2012. 
Tässä syksyisessä kuvassa Dixonin hahmo on epätarkka. Oliko onnettomuus tähtiin kirjoitettu?

 


 


Iida


Manta


Cruftsissa 2003


Tåpe ja voittolautanen 2005


Rotsi


Sanni


"Viisu"
Grindstones Hard Rock


"Äitin Luumukin" on KVA